Oltiin viikonloppuna syömässä Speltz-nimisessä ravintolassa Luxemburgin keskustassa. Se on maan ensimmäinen BIO-sertifioitu ravintola joka avasi ovensa 20 vuotta sitten.

Täytyy myöntää, että menin sinne hieman vastahakoisesti, sillä lapsuusvuosilta minulle on jäänyt traumoja erinäisistä mössöistä joita sain syödäkseni ja juodakseni  elävän ravinnon ravintoloissa joihin äitini minut vei.

Päivän lounaaseen kuului joko alkupala ja pääruoka tai pää- ja jälkiruoka. Otin tietenkin jälkiruoka-vaihtoehdon... olen sen verran makean perään.

Vaikka emme tilanneet alkuruokia saimme kuitenkin leipäpalat ja pienet kupit joissa oli  jotain creme bruleen näköistä. Ja kuinkas ollakaan se oli PARMESAANI creme bruleeta. Aivan fantastisen makuista. Kaikki ennakkoluuloni ravintolaa kohtaan haihtuivat ensimmäisen lusikallisen myötä!! Netistä löytyy reseptejä ainakin englanniksi jos kiinnostaa.

Pääruuaksi sai valita joko lihaa, ankkaa tai kalaa. Minä otin kalaa (taisi olla turskaa) jonka päällä oli chorizo-jauhetta. Se oli myös erittäin hyvää, mutta sen mukana tuli annos perunamuusia joka räjäytti makunystyräni eloon. Epäilen, että siihen oli sekoitettu tuorejuustoa ja mustapippuria (ja ehkä jopa kermaa). Se oli niin hyvää, että sen maistaminen oli varmaankin koko vuoden kulinaarinen kohokohta.

Valitettavasti jälkiruoka ei ollut aivan minun mieleeni. Se koostui kahdesta sorbettipallosta marenkirinkulan päällä, muutamasta mustaherukasta ja kermavaahdosta. En voinut estää naamaani vääntymästä kurttuun monta kertaa syömisen aikana, niiiiiin hapanta se oli. Toinen sorbettipallo oli sitruunaa, mutta se ei vetänyt vertoja toisen, hapankirsikan, happamuudelle. Onneksi jätin palan marenkia viimeiseksi, ettei suuhun jäänyt koko päiväksi pahaa makua. (Olisi pitänyt sääsää vähän perunamuusia vikaksi).

Kaikenkaikkiaan siis oikein hyvä kokemus. Lounaan hinta oli tosin päälle 26 euroa henkilöltä ja sillä hinnalla voi jo odottaa melko hyvää ruokaa.